Sarjan ensimmäisessä osassa jäimme kysymykseen, voiko Brändillä olla myös jokin muukin tehtävä kuin myynnin edistäminen. Tuossa yhteydessä totesimme, että ennen kuin tähän voidaan vastata, niin täytyy tarkastella Brändin rakentamisen yleisiä periaatteita hieman tarkemmin ja ennen kaikkea sitä, mitkä niin ulkoiset kuin sisäiset tekijät vaikuttavat Brändin rakentamiseen, kehittämiseen, muuttamiseen, ylläpitämiseen ja miten ne siihen vaikuttavat tai voivat vaikuttaa. Sarjan edellisessä, eli kolmannessa osassa tarkastelimme hieman Brändiin vaikuttavia sisäisiä tekijöitä (osakkeenomistajat, yhtiön johto, sijoittajat tietyissä tapauksissa ja työntekijät) ja niiden keskinäisiä suhteita. Tässä osassa tarkastelemme hieman lähemmin Brändiin vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ja niiden suhteita. Tärkeimmät brändiin vaikuttavat ulkoiset tekijät ovat kuluttajat, kilpailijat, sopimus- ja yhteistyökumppanit, viranomaiset, alaa koskeva lainsäädäntö ja muu normisto, toimintaympäristö ja siinä tapahtuvat muutokset, teknologia ja media.
Aloitetaan tarkastelu tärkeimmästä ulkoisesta tekijästä eli kuluttajasta. Kuluttaja tulee tässä ymmärtää mahdollisimman laajasti ja se käsittää niin yksityisen henkilöasiakkaan kuin yritysasiakkaankin. Pelkistetysti ja yleistäen voidaan todeta, että ilman kuluttajia ei olisi Brändejäkään. Brändeissä ja Brändäyksessä ei olisi tuolloin mitään järkeä. Jotta näin voidaan todeta, niin täytyy pystyä rakenteellisesti erottamaan ostaja ja kuluttaja. Jotta voidaan puhua aidosti kuluttajasta niin hänellä/sillä tulee olla aito valinnanvapaus eri vaihtoehtojen välillä haluamansa tuotteen, palvelun tai yrityksen osalta. Jos tällaista valinnanvapautta ei aidosti ole niin kyse on ostajasta. Ostajan osalta vallitsee tietynlainen monopolipakko. Valittavana on vain yksi tuote, palvelu tai yritys. Kuluttajasta voi tietyissä tapauksissa ja suhteissa tulla ostaja, joka on sidottu tiettyyn yhtiöön, tuotteeseen tai palveluun ainakin tietyn ajan. Ajatellaampa vaikkapa autoa kulutustuotteena. Pääsääntöisesti kuluttajalla on valinnanvapaus eri automerkkien ja mallien väliltä niin kauan kuin hän on tehnyt lopullisen hankintapäätöksen ja sopimuksen auton hankkimisesta. Tällöin kuluttaja muuttuu ostajaksi koska hän on lähes poikkeuksetta sidottu valitsemansa automerkin merkkihuoltoihin ja varaosiin. Ajatusmalli on lähtökohtaisesti järkevä ja tietyille toimialoille sopiva ja toimiva, kuten esimerkiksi juuri autokauppa-alalle. Monet muutkin toimialat kuten esimerkiksi liikuntakeskukset pyrkivät noudattamaan samaa mallia ja alkoivat sitouttaa asiakkaitaan pitkäaikaisilla jäsenyyksillä, joista oli hyvin vaikeata päästä eroon. Tällä, kuten monilla muillakaan toimialoilla malli ei toiminut. Kuluttajat halusivat säilyttää aidon valinnanvapauden. Hyvä niin, koska vain aidosti oikea valinnanvapaus voi taata laadukkaat Brändit. Vaikka aito valinnanvapaus on hyväksi ja ehto laadukkaiden Brändien tuottamiselle niin tämä ei vielä yksin riitä tai sen ei pitäisi riittää.
Mitä valistuneempia ja tietoisempia kuluttajista tulee, niin sitä korkeampia vaatimuksia Brändeiltä vaaditaan menestyäkseen. Tähän toteamukseen sisältyy tietysti aimo annos ironiaa. Jos näin on tai olisi niin sitten kaikkien toimialojen toimijoiden kannattasi pitää kuluttajat mahdollisimman tietämättöminä ja perustaa Brändinsä todella räikeään mielikuvamainontaan niin kuin aikanaan tapahtuikin ja tapahtuu osittain tietyillä toimialoilla edelleen. Tähän väliin on hyvä todeta, että tässä tulee erottaa varsinainen mainonta Brändin luomisesta. Ne ovat eri asioita vaikkakin mainonnan tarkoituksena on osaltaan palvella Brändiä. Palataan vielä kuluttajien tietoisuuden ja valveutuneisuuden kasvuun. Tähän on pääsyyllinen tietysti nopea tiedonkulun ja –määrän kasvu. Mobiililaitteiden yleistymisen myötä tietoa on käytännössä lähes rajattomasti saatavissa online-aikaan. Nyt palaamme jälleen siihen jo aikaisemmissa osissa tältä osin esitettyyn peruskysymykseen – Kenen tiedosta on kulloinkin kyse. Digitaalisen maailman ja mobiililaitteiden jatkuva kehitys on mahdollistanut lähes rajattoman tiedon tuottamisen. Ja tässä on jutun juoni taisteltaessa kuluttajista tulevaisuudessa. Miten erottaa oikea ja aito tieto disinformaatiosta. Oma veikkaukseni on, että ne Brändit, jotka pystyvät tuottamaan aidosti läpinäkyvää, objektiivisesti tarkistettavaa ja mahdollisimman kattavaa tietoa Brändeistään ja niiden rakenteista tms. tulevat olemaan tulevaisuudessa vahvoilla, edellytyksin, että ne ovat riittävän kyvykkäitä muuttamaan joustavasti Brändeihinsä liittyviä toimintatapoja ja käytänteistä jos uusi tieto sitä edellyttää. Hieman asiaan liittyen voidaan tähän väliin ottaa pieni esimerkki onnistuneesta mainoskampanjasta/brändäyksestä. Eräs autonvalmistaja julkisti aikanaan uuden sähköautonsa lanseeraustilaisuudessa myös kaikki tuohon autoon haetut ja saadut patentit. Ensin ajateltiin, että miten Yhtiö voi näin paljastaa liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ja antaa sitä kilpailijoidenkin tietoon. Todellisuudessa kyseisellä Yhtiöllä ei ollut tässä suhteessa mitään hätää tai salattavaa, päinvastoin. Kaikki patenttijulkaisut ovat julkista tietoa. Kuka tahansa voi hakea niistä tietoa. Koska kyseinen Yhtiö oli jo saanut uusiin keksintöihinsä patentit, niin kukaan kilpailija ei voisi käyttää hyväkseen kyseisiä keksintöjä loukkaamatta Yhtiön patentteja. Tässä vaikutus oli kahdensuuntainen ja Brändäyksen kannalta lähes nerokas. Kuluttajille annettiin sellaista tietoa uudesta autosta ja sen osista, joita kilpailijoiden autoissa ei voinut olla ja näin luotiin ja julkituotiin merkittävä kilpailuetu. Kilpailijoihin nähden patenttien julkaisu toimi taas tietynlaisena pelotteena. Ensinnäkin se kertoi kilpailijoille, mitkä keksinnöt on suojattu ja että kyseisellä yhtiöllä on niihin yksinoikeus patenttien voimassaoloaikana. Toiseksi se kertoi, että Yhtiö on myöskin valmis puolustamaan patenttejaan. Tämä liittyy Brändien ja Brändäyksen juridiseen puoleen ja josta tulee aikanaan oma osansa.
Kuluttajien tietoisuuden ja valveutuneisuuden jatkuva kasvu aiheuttaa Brändeille ja niiden rakentajille myös paineita ja haasteita. Tietoisuuden ja valveutuneisuuden lisääntyminen voi merkitä myös sitä, etteivät kuluttajat ole enää niin Brändiuskollisia kuin ennen. Brändien kannalta tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että paikoilleen ei voi jäädä ja luottaa vanhaan. Brändien; menestyäkseen tulee pystyä muuttumaan ja toimimaan ns. ”aallon harjalla”. Tämä taas edellyttää joko hyviä ”ennustajaeukon” lahjoja tai laajaa tiedon keruuta ja kuluttajatutkimusten tekoa. Nykyinen ja jatkuvasti kehittyvä teknologia antaa mahdollisuuden laajempaan, yksityiskohtaisempaan ja reaaliaikaisempaan tiedonkeruuseen. Henkilökohtaisesti en osaa sanoa, onko tämä oikea tai suotava kehityssuunta mutta tähän olemme vahvasti menossa, myös Brändien osalta. Toisaalta, arkipäivää jo nyt on, että päivittäistavarakaupat keräävät tietoa ostoskäyttäytymisestämme ja sen tiedon perusteella lähettävät meille kohdistettuja tarjouksia. Tässähän tulee vanhat hyvät ajat mieleen, kun Espanjassa ja muiden maiden turistikohteissa kuuli huudon, ” Today, special price only for you, Suomi poika/kaunis Suomi neito” Onko siis mikään oikeasti muuttunut? Ja voihan se olla myös niin, että mitä yksityiskohtaisempaa tietoa eri Brändit meistä keräävät sitä yksilöllisempiä Brändituotteita/-palveluita pystytään tuottamaan ja sitä disainimpia, yksilöllisempiä ja uniikimpia Brändituotteita ja –palveluita kukin meistä saa. Onko tämä ”asiakaskokemuksen” huippu Brändeistä puhuttaessa? Vain aika näyttää!
Toinen merkittävä ulkoinen tekijä Brändien kannalta ovat kilpailijat. Mitä kilpailijoista voisi tässä yhteydessä nyt sitten sanoa. Itsestään selvä latteus on, ettei niitä voi jättää täysin huomioimatta mutta ei omien Brändien tulevaisuuttakaan voi jättää kilpailijoiden toimien varaan. Pitää olla rohkea ja uskaltaa toimia omalla valitulla tiellä. Tulevaisuus sitten näyttää, viekö valittu tie maaliin ja jos vie niin mikä on sijoitus. Kilpailijoita tulee kunnioittaa mutta ei pelätä, latteus tämäkin, vaikkakin totuudenmukainen. Ja jos käy niin, että kilpailijat onnistuvat paremmin niin aina on mahdollisuus yrittää kopioida kilpailijoiden ideat ja kehittää niistä vielä parempia, toimivampia ja houkuttelevampia tuotteita, palveluita ja konsepteja. Tyly tosiasia on, ettei ideaa sellaisenaan voi suojata vaan ainoastaan esim. sen fyysisen ilmentymisen muodostaman teknologian tms. Teollisuusvakoilu ei ole sallittua vaikka sitä aivan varmasti tapahtuu. Sen sijaan lienee hyvinkin yleistä, että esimerkiksi kilpailijoiden tuotteita puretaan osiin ja pyritään selvittämään, miten mikin ongelma on kilpailijan tuotteessa ratkaistu ja pyritään kehittämään siitä oma kilpailijan versiosta erottuva toimivampi ja tehokkaampi ratkaisu. Selvää myöskin on, että suoranaista kopiointia, eli piratismia tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Kopioinnissa ei edes pyritä hyväksikäyttämään varsinaista ideaa vaan itse tuote pyritään ulkoisesti kopioimaan sellaisenaan tuote-/tavaramerkkejä, myyntipakkauksia, manuaaleja jne. myöten. Kopiointi kohdistuu yleensä Brändituotteisiin. Nykyään kopioita osataan valmistaa niin taitavasti, että voi olla hyvin vaikeata erottaa niitä alkuperäisistä. Jopa sellaista on tapahtunut ja tapahtuu, että alkuperäinen ja kopiotuote tulevat samasta tehtaasta. Tällöin kyse ei ole enää ns. ”halpisfeikeistä” vaan aidon tuotteen täydellisestä kopioinnista myös hinnan osalta. Oli kyse sitten ”halpisfeikeistä” tai täydellisestä kopioinnista niin ne aiheuttavat Brändien omistajille ja haltijoille valtavat taloudelliset menetykset sekä haittaavat niitä myös monella muullakin tavoin. Kopiointia tuskin pystytään estämään kokonaan tulevaisuudessakaan ja tästä syystä on tärkeään, että joka ainoa Yhtiö alkaa niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista suojata ja puolustaa mahdollisia (alkuvaiheessahan kukaan ei vielä tiedä, tuleeko jostakin tuotteesta tai palvelusta brändi vai ei) Brändejään ja käyttää hankittuja suojausmekanismeja oikein. Tämä on yksi keskeisimmästä osioista onnistunutta Brändinrakentamista ja siitä tulee laajemmin puhetta osassa, jossa käsitellään Brändiin liittyvää juridista puolta.
Kopiointi missä muodossa tahansa on kiellettyä ja lainvastaista ja siitä voi seurata niin rikosoikeudelliset kuin vahingonkorvausoikeudelliset seuraamukset. Vaikka toisen idean käyttäminen ei ole pohjimmiltaan kiellettyä niin myös sen osalta ollaan usein kaltevalla pinnalla. Idean ilmenemismuotoa ei useinkaan voi ilman loukkausta hyväksikäyttää. Toisen idean hyväksikäyttö voi olla sallittua ja hyväksyttävää ainoastaan silloin, kuin sen pohjalta kehitetään ja luodaan jotain täysin uutta. Se mikä sitten on tässä yhteydessä ”uutta” onkin jo toinen kysymys. Vanha totuus kuitenkin on, että ”pyörää” on turha keksiä uudestaan mutta sitä voidaan aina uusin innovaatioin parantaa.
Seuraavaksi ulkoisista tekijöistä tarkastellaan sopimus- ja yhteistyökumppaneita. Helposti tulee kysyneeksi, mikä merkitys niillä nyt voi olla meidän Yhtiön Brändeihin. Vastaus tuohon kysymykseen on, että merkittäväkin. Merkittävä siksi, että ne voivat joko suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa Yhtiösi Brändeihin monellakin eri tavalla. Ajatellaan vaikkapa sitä, valitettavasti sangen yleistä tilannetta, että Yhtiön tuotantoketjussa paljastuu tavalla taikka toisella sopimus- ja yhteistyökumppanina, suoranaisena tai välillisenä alihankkijana tai muuna vastaavana taho, jonka tosiasialliset eettiset arvot ja toimintatavat ja –käytänteet eivät vastaa niitä Yhtiön omia vastaavia arvoja, toimintatapoja ja –käytänteitä, jotka se on liittynyt itseensä ja Brändeihinsä. On itsestään selvä asia, että tällainen vaikuttaa negatiivisesti joko suoraan tai välillisesti Yhtiöbrändiin mutta myös Tuote- ja Palvelubrändeihin. Jo pelkästään tästä syystä sopimus- ja yhteistyökumppanit tulee valita huolella ja harkiten. Se halvin vaihtoehto ei ole tässäkään aina se paras vaihtoehto. Yhteistyö- tms. sopimuksiin tulisi myös aina pyrkiä ottamaan ehto, joka sallii nopeankin irtaantumisen sopimussuhteesta, jos sopimus- tai yhteistyökumppanin toiminnassa ilmenee jotakin sellaista, joka ei ole sopusoinnussa omien Brändiperiaatteiden kanssa, myös erilaisten sopimussakkoklausuulien käyttö on tietyissä tapauksissa mahdollista ja suositeltavaa.
Tässä Brändiä käsittelevässä lyhyessä oppimäärässä ulkoisista tekijöistä; viranomaiset, alaa koskeva lainsäädäntö ja muu normisto ovat jätettävä pelkästään maininnan varaan. Sen verran voidaan tässäkin yhteydessä kuitenkin todeta, että viranomaisten toimet samoin kuin lainsäädäntö ja muu normisto ja niissä tapahtuvat muutokset koskevat pääsääntöisesti kokonaista toimialaa, eikä niinkään yksittäisiä Brändejä. Tosin, esimerkiksi valvontaviranomaisten päätökset voivat koskea ja usein koskevatkin tiettyä yksittäistä tahoa ja sen Brändejä. Viranomaisten päätöksiä tms. (jopa negatiivisia) voidaan usein hyödyntää Brändin rakentamisessa ja Brändäyksessä, joten niihin ei kannata suhtautua yliolkaisesti tai väheksyen. Ne voivat olla hyvinkin tärkeitä työkaluja Brändien ja Brändäyksen osalta, on vaan osattava käyttää niitä oikein.
Viimeisten kuluneiden kolmen vuoden aikana yritysten toimintaympäristö ja siinä tapahtuneet muutokset ovat nousseet yhdeksi keskeisimmäksi Brändeihin vaikuttavista ulkoisista tekijöistä. Yksikään Brändi ei toimi, eikä voi toimia staattisessa toimintaympäristössä. Toimintaympäristö on tavalla taikka toisella jatkuvassa muutostilassa. Muutokset toimintaympäristössä voivat olla hitaita ja ennustettavia, jolloin niihin on mahdollista varautua ja ottaa ne omassa toiminnassa huomioon. Toisinaan tämä taas on lähes mahdotonta, kuten esimerkiksi äkkinäisten luonnonmullistusten yhteydessä. Edelleen maailmaa ”raateleva” Covid –19, eli Koronavirus pandemia on taas esimerkki maailmanlaajuisesta toimintaympäristön muutoksesta, joka vaikuttaa vääjäämättä tavalla taikka toisella erittäin laajaan joukkoon eri alojen toimijoita ja siten myös Brändeihin ympäri maailman. Toinen yrityksiin, brändeihin ja sitä kautta koko maailman talouteen vaikuttava toimintaympäristön muutoksiin lukeutuva tekijä on parhaillaan käynnissä oleva Ukrainan sota. Näiden kahden katastrofaalisen tapahtuman vaikutukset Brändeihin ovat kuitenkin erilaiset. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen lähemmin tarkastella länsimaiden Venäjää kohtaa asettamien pakotteiden vaikutuksia Brändeihin, koska niiden vaikutukset ulottuvat ensisijaisesti maiden talouteen ja yhteiskuntarakenteisiin, eikä niinkään suoraan Brändeihin (välillinen vaikutus niillä kyllä on), ellei sitten puhuta esim. Venäjän maabrändistä, jolle sodasta kyllä on aiheutunut ja aiheutuu korvaamatonta haittaa todennäköisesti vuosikymmeniksi ellei pidemmäksikin aikaa. Sen sijaan kiinnostavaa on tarkastella Venäjällä toimineiden länsimaisten yritysten suhtautumista sotaan. Tämä on kokonaisuudessaan laaja aihepiiri ja vaatisi oman kirjoituksensa. Tässä yhteydessä on tyydyttävä nostamaan esille vain pari keskeistä huomiota. Nähtävästi on niin, ettei mikään ulkopuolinen taho suoraan käskenyt tai vaatinut yrityksiä tekemään minkäänlaisia päätöksiä toimimisesta Venäjällä, vaan nämä olivat lähtökohtaisesti yritysten omia sisäisiä päätöksiä. Toki on myös täysin turha väittää, etteikö ulkopuolisella mielipiteellä olisi ollut mitään vaikutusta yritysten sisäisessä päätöksenteossa.
Tietyt länsimaalaiset yritykset lopettivat/keskeyttivät toimintansa Venäjällä hyvinkin nopeassa aikataulussa, kun taas toisilta se vei pidemmän aikaa ja jotkut jatkavat siellä edelleen toimintaansa. Syyt toimintatapojen erilaisuuteen ovat varmasti monet. Tietyt yritykset, kansainvälisesti vahvat ja tunnetut Brändit ovat varmasti ensisijaisesti katsoneet, että mainehaitta liiketoiminnan jatkamiselle Venäjällä voi olla pidemmässä juoksussa suurempi ja kalliimpi kuin pikaisesta vetäytymisestä aiheutuvat taloudelliset kustannukset. Todennäköisesti nämä yritykset myös ajattelevat, että paluu Venäjälle tulevaisuudessa on mahdollista. Edellä sanottu koskee erityisesti ns. ”luksusbrändejä”, joilla ei ole ollut varsinaista tuotantotoimintaa Venäjällä vaan pääsääntöisesti vain myyntiliikkeitä. Tällöin päätökset toimintojen keskeyttämisestä on ollut suhteellisen helppoa, nopeaa ja joustavaa.
Niille yrityksille, joilla sen sijaan on laajaakin tuotantotoimintaa, laitoksia, työntekijöitä jne. Venäjällä päätöksenteko suuntaan taikka toiseen ei ole ollut helppoa tai ainakaan nopeaa. Tämä on täysin ymmärrettävää vaikkakin tästä on saattanut koitua ko. yhtiöille ainakin väliaikaista mainehaittaa. Usein nämä yritykset ovat myös päätyneet ratkaisuun, jossa Venäjän liiketoiminnan on päätetty lopettaa pysyvästi ja kokonaan. Näissäkin tapauksissa yritysten on ollut pakko yrittää löytää keinoja, joilla vetäytymisestä aiheutuvat taloudelliset tappiot ja muut haitat saataisiin mahdollisimman minimiin. Tällaiset prosessit vievät väkisinkin aikaa ja joissa on jouduttu punnitsemaan sekä ratkaisemaan useita erittäin vaikeita ja kipeitäkin asioita. Taloudellisia tappioita on pyritty minimoimaan esimerkiksi myymällä Venäjällä toiminut tytäryhtiö tai liiketoiminnot venäläisille toimijoille, usein paikalliselle johdolle. Tämä taas on ollut pidempiaikainen prosessi, jossa on jouduttu punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja ja ottamaan huomioon lukuisa joukko erilaisia asioita, kuten esimerkiksi paikalliset työntekijät ja heidän toimeentulonsa ja turvallisuutensa tai vaikkapa sähkön, kaasun tms. toimittaminen tavallisille venäläisille kuluttajille, jotka sinänsä ovat syyttömiä sotaan. Tällaisissa tilanteissa vastuullinen ja eettinen toimintatapa on painanut enemmän, kuin mahdollinen toiminnan jatkamisesta aiheutuva mainehaitta Brändeille. Syitä erilaisiin toimintatapoihin on siis varmasti monia ja jokainen länsimainen yritys on joutunut pohtimaan näitä parhaalla mahdollisella tavalla omalta kantiltaan. Yhtä oikeaa toimintatapaa on tässä tilanteessa lähes mahdotonta sanoa, mutta varmaa on, että jokaisella on ollut oma vaikutuksensa myös kyseisten yhtiöiden Brändeihin tavalla taikka toisella.
Koronan vaikutus Brändeihin on ollut ja tulee olemaan täysin toisenlainen ja todennäköisesti vaikutuksiltaan huomattavasti pitkäkestoisempi kuin Ukrainan sota. Valitettavasti Korona sen paremmin kuin Ukrainan sotakaan eivät ole ainutlaatuisia tai -kertaisia esimerkkejä Brändeihin vaikuttavista ulkoisista toimintaympäristön muutoksista vaan vastaavanlaisista tapahtumista on jatkuvasti vaaranmerkkejä olemassa. Itse uskon, että ne Brändit, jotka ovat joustavimpia, muutosvalmiimpia, reagointikykyisimpiä, innovatiivisimpia ja strategisesti valmiimpia selviävät vähäisemmin vaurioin tämän kaltaisista toimintaympäristön muutoksista ja maailman laajuisista katastrofeista. Molemmat esimerkit toimintaympäristön muutoksista osoittavat, että Brändit vaativat monessa suhteessa jatkuvaa valveillaoloa ja vaativat sekä edellyttävät yritysjohdolta laajaa osaamista ja ymmärtämistä maailman tapahtumista ja niiden vaikutuksista Brändeihin.
Lopuksi käydään lävitse ulkoisista tekijöistä teknologia ja media. Teknologian kehitystä ja lisääntymistä emme voi pysäyttää ja sen merkitys tulee kasvamaan joka ikisen Brändin osalta vaikka itse Brändillä ei olisikaan suoranaista yhteyttä tai liityntää teknologiaan. Kun tämä asia hyväksytään ja se osataan valjastaan oikein palvelemaan haluttua tarkoitusta, niin teknologiasta tulee yhä suurempi voimavara niin Brändien kuin Brändäyksenkin osalta. Mitään yhtä oikeaa toimintatapaa tämän osalta on mahdoton antaa vaan jokaisen Brändin tulee löytää oma paras tapansa hyödyntää alati lisääntyvää ja monipuolistuvaa teknologiaa. Joka tapauksessa teknologia on ystävä, josta kannattaa huolehtia ja sitä tulee käyttää hyväksi niin Brändiä rakennettaessa, kehitettäessä, muutettaessa kuin ylläpidettäessäkin. Kuten teknologia niin myös media on viimeaikoina muuttanut nopeasti Brändiin ja Brändäykseen liittyvää maailmaa. Etenkin ns. sosiaalinen media on luonut siihen täysin uuden ulottuvuuden. Sosiaalinen media on osa teknologistumista ja Brändien kannalta yleisesti ottaen tällä hetkellä sen tärkein ilmenemismuoto. Sosiaalinen media ja ylipäätään digitaalinen kehitys on avannut Brändeille täysin uudenlaisen pelikentän ja tuonut mukanaan tehokkaan työvälineen Brändin rakentamiseen, kehittämiseen jne. Sosiaalinen media on kuitenkin kaksiteräinen miekka siinä suhteessa, että sitä voidaan myös käyttää Brändien vastaiseen toimintaan erittäin tehokkaasti, anonyymisti ja lähes rajoituksetta. Itse uskon, että tällainen ”aktivismi” tulee lisääntymään ja voimistumaan tulevaisuudessa ja hyvä niin, koska se voi ohjata Brändejä yhä enemmän toimimaan oikein ja joka puolestaan voi olla edellytys Brändin menestymiselle tulevaisuudessa.
Tässä osassa olemme käyneet lävitse Brändiin vaikuttavia ja sen kanssa vuorovaikutussuhteessa olevia ns. ulkoisia tekijöitä tai elementtejä. Valitettavasti rajoitetusta tilasta johtuen käsittely on jäänyt paikoin pakostakin suhteellisen pintapuoliseksi. Sanottavaa ja pohdittavaa olisi tältäkin osin ollut vielä paljon, ehkäpä sitten jossakin toisessa yhteydessä. Emme saaneet myöskään tämän osan yhteydessä vastausta sarjan alussa esitettyyn kysymykseen ” voiko Brändillä olla myös jokin muukin tehtävä kuin myynnin edistäminen”. Tämän kysymyksen osalta tulee olla kärsivällinen ja mennä vielä hieman syvemmälle Brändiä koskevaa tutkimusretkeä.
Toivottavasti tapaamme jälleen seuraavan osan parissa, jossa käsittelemme ja tarkastelemme Brändiin liittyvää juridista puolta.
© Timo Salonen 2022